Miksi yritysten hyvinvointiprojektit aina epäonnistuvat?
Hyvinvointiprojekteissa on paljon hyvää ja avoimia mahdollisuuksia. Mikä saa ne silti epäonnistumaan?
Ensinnäkin, hyvinvointiprojekti on oksymoron, eli itseristiriita. Koska hyvinvointi, niin kuin hyvä elämä, on jatkuva prosessi, eikä sellainen, jolle voitaisiin määritellä selkeä määräpäivä alkuun ja loppuun. Se voisi olla sanakirjassa määritelmä sille, kun sana itsessään on itselleen vastakkainen.
Kuntokuuri, laihdutuskuuri, uniterapia ja joogaklinikka… Ihan varmasti sisältöä ja osaamista sekä mahdollisuuksia muutoksiin. Kuitenkaan hyvinvointia ei voida hoitaa kuin sairautta, lääkärikäynnein, lääkityksellä ja jollain kuurilla. Kyse on elintavoista. Niiden muutos kestää eliniän ja oikea suuntaiset muutokset näkyvät vasta viiveellä.
Toiseksi, jos ostaja on yritys, hyvinvoinnin toimittaja nähdään vähän tuollaisena hedelmäkorina pikkujouluissa. Ihan kiva, jopa tulee käyttöön, mutta hetkessä ne herkut on hotkaistu ja kori jäänyt jalkoihin pyörimään. Stressi lievittyy ainakin hetkellisesti, kun korin mukana tullut punaviini lyhytaikaisesti laskee verenpainetta ja tuo lämpimän olon pintaverenkierron vilkastuttua.
Moni projekti on vain lyhyt snapshot hyvinvoinnin tilasta: kiinnostaa kyllä, mutta mitäs sitten. Se on vähän kuin voiteluöljyn aniliinipiste - kertoo liuotuskyvystä, mutta mitä sinä tiedolla teet. Se on vasta lähtöpiste ja muutos on kiinnostava. Onko sykevälivaihtelun 70 hyvä vai huono; ei voida sanoa, se riippuu, mistä suunnasta siihen numeroon on tultu.
Kuitenkaan hyvinvointia ei voida hoitaa kuin sairautta, lääkärikäynnein, lääkityksellä ja jollain kuurilla. Kyse on elintavoista.
Kolmanneksi, ihmiset eivät oikeasti halua muuttua. Meillä on sellainen pieni kolo, jonka me tunnemme. Se on turvallinen ja tiedämme kaikki, mitä sen sisällä on. Sen ulkopuolella jotain muuta. Sinne pitää kiivetä pienin askelin. Ensimmäisen jalansijan pettäessä, palaamme helposti takaisin omaan koloomme.
Meillä on tällä hetkellä 800 valmennettavaa. He tulevat innoissaan projektiin mukaan. He haluavat tietää hyvinvoinnin tilansa; he haluavat lisää tietoa hyvinvointiin vaikuttavista asioista; he haluavat motivaatiota hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Mistäkö tiedän? Me olemme sitä heiltä kysyneet.
Kiinnostus näkyy edelleen jatkossa, mutta muutos lähtee henkilöstä itsestään. Valmentaja voi tulla polun viereen ja auttaa löytämään parempi suunta, mutta polku täytyy kulkea itse. Tsempata voi ja kannustaa sekä antaa tietoa, miksi suunta olisi parempi, mutta edelleen polku täytyy kulkea itse.
...ja ei yksilö voi loputtomiin itse tehdä muutoksia elämäänsä. Osaan pystyy vaikuttamaan, osaan ei. Työyhteisöllä on suuri merkitys. Minkälainen hyvinvoinnin kulttuuri teillä on?
Meidän täytyy tehdä hyvinvoinnista numero. Se tarkoittaa tietenkin myös meidän järjestelmää, missä hyvinvointi keskiarvoistetaan, normeerataan ja indeksoidaan numeroksi, jossa muutoksia voi seurata ja ohjata. Sen lisäksi se tarkoittaa sitä, että hyvinvointi täytyy nostaa esiin. Siitä pitää puhua.
Miten sinä nukuit viime yönä?
Tutkimusten mukaan hymyilemisen pakottaminen on ihan sama asia aivoille kuin aito hymyileminen. Ensin meidän täytyy teeskennellä. Sama se on hyvinvoinnin kulttuurin muutoksessa, jos ei tahdo luonnostaan tulla hyvinvoinnista juttua, niin tehdään siitä juttua.
Jossain vaiheessa kaipaatkin jo sitä keskustelua, miten yöunesi on menneet ja kuinka ehyt työpäiväsi on ollut.
Ei se hyvinvointi itsestään tule. Muutetaan se yhdessä.
Niklas Koskimies
Aallto Wellness Oy:n toimitusjohtaja
Jos kiinnostuit aiheesta ja haluat lähteä kehittämään systemaattisella tavalla organisaatiosi hyvinvointia, niin klikkaa alta ja tutustu Aallto Wellnessin ratkaisuun.